Juhlat Yyterissä
Vietimme kevätkauden päättäjäisiä ja samalla Ilsen 60- ja Eevan 50-vuotispäiviä Yyterin kotimme pihassa keskiviikkona 26.5.2021. Olin iloinen kun niin moni teistä (37) saapui paikalle.
Juhlat olivat odotettavissa olevan sateen vuoksi lyhyet, mutta ehdimme tavata toisiamme vajaan 2 tunnin ajan. Söimme makkarat ja joimme kakkukahvit. Hanna veti meille tiputanssin.
Käpykisan voittaja jäi selvittämättä, tietääköhän joku voittajan???
Yhteislauluja jäin kaipailemaan, mutta toisella kerralla.
Koska en ehtinyt pitää juhlissa pientä puhetta, laitan siitä muutaman ajatuksen tähän.
Sain parkinson-diagnoosin 8 vuotta sitten. Olisin halunnut pitää elämäni langat omissa käsissäni ja tajusin, että joku muu käsikirjoittaa elämääni. Kuntoutuksessa psykologi teki minulle tärkeän kysymyksen: ”Onhan sinulla päivittäin hetkiä, jolloin unohdat olevasi sairas?” Ei ollut!!!
Ymmärsin, että asiaa on työstettävä. Opettelin elämään tässä ja nyt. Se ei ollut helppoa. Olin oman raskaan menneisyyteni vanki ja pelkäsin tulevaisuutta. Aluksi sanoin itselleni ääneen: ”Ei minulla ole mitään hätää, istun kotona ja minulla on kaikki hyvin.” Opettelin kiitollisuutta. Oli vaikeaa olla kiitollinen, kun ei ollut kiitollisuuden aiheita. Aloitin pienistä asioista. Iltaisin makasin sängyssä ja olin kiitollinen omasta vuoteestani. Tänään voin olla kiitollinen monista asioista.
Ilman parkinsonintautia en olisi koskaan tutustunut teihin. Teistä kaikista on tullut minulle todella tärkeitä.
20 vuotta sitten aloin opetella rukousta, joka on auttanut minua elämän vaikeiden hetkien yli. Haluan jakaa sen teille: ” Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksy asiat, joita en voi muuttaa. Rohkeutta muuttaa, mitkä voin. Ja viisautta erottaa nämä toisistaan.”
Odotan innolla uutta tapaamista ja niitä yhteislauluja.
Pyysimme Ilsen kanssa lahjat tilille tai tonkkaan. Saimme rahaa 813€ ja rahat lahjoitetaan Porin Seudun Parkinson Yhdistykselle.
Suuri KIITOS!!!
T. Eeva
